A true friend never gets in your way, unless you happen to be going down

"Ystävä on henkilö joka lunastaa sinut ulos putkasta. Tosi ystävä istuu siellä vierelläsi hokien "Miten vitussa me tänne jouduttiin"

Ihmiset ovat tunnettuja asioiden luokittelijoita ja lokeroijia. Toiset ihmiset luokitellaan tuttuhini, kavereihin, ystäviin ja joskus myös tosi ystäviin. Miten kaikki nämä sitten eroavat toisistaan? Ketä kutsun tutuksi? Missä menee ystävyyden ja kaveruuden häilyvä ero?


Itse koen, että tuttu on henkilö jonka on tavannut muutaman kerran, tietää nimen ja on vaihtanut silloin tällöin muutaman sanan. Lähikaupan myyjästä voi esimerkiksi tulla tuttu, kun ostoksia maksaessa tulee rupateltua viikottain. Silloin tiedät ainakin hänen etunimensä ja jutustelette mahdollisesti säästä tai paikallisista tapahtumista. Tuttu voi muttua vähitellen kaveriksi jos alatte viettää aikaa yhdessä.

Ikuinen vaikeus on kuitenkin erotella kaverit ystävistä. Asiaa voisi lähteä miettimään siitä näkökulmasta, mitkä asiat voit jakaa sekä kaverien ja ystävien kanssa ja onko sellaisia asioita joita voit kertoa vain muutamalle tietylle henkilölle. Kaveri on käsitteenä aika laaja, koska monilla on paljon kavereita ja osaan heistä vain etäinen kontakti toisille puhutaan päivittäin. Usein miten kavereiden kanssa puhutaan arkipäiväisistä asioista ja heitetään läppää. Minä vetäisin ystävyyden rajan siihen, että ystävälle voi kertoa _kaiken_ , pitää itsellä olla sellanen luottamus siihen ihmiseen, että se ei oikeesti juorua niistä asioista ja se oikeasti yrittää ymmärtää ja auttaa. Silloin puhutaan ystävyydestä. Kavereille harvemmin avaudutaan kotiongelmista tms. 

En sano, että ystäviä voi olla vain kaksi tai kolme, niitä voi olla paljon enemmän eri elämän osa-alueilta. Harrastuskaverista voi helposti muodostua ystävä samoin koulukaverista tai ihan vaan lapsuudessa tai muualla tavatusta ihmisestä. He kaikki voivat olla yhtä tärkeitä. 

Ystävyys- ja kaverisuhteisiin voi itse vaikuttaa paljon. Vika on aina molemmissa, ei vain toisessa jos välit viilenevät tai katkeavat kokonaan. Ystäville pitää järjestää aikaa, koska totaalinen unohtaminen johtaa usein välien katkeamiseen. Itse olen sitä tyyppiä, että tarviin oikeesti kavereita ja ystäviä ja välit pysyy sitä parempina, mitä useemmin nähään. Mä koen vaikeeksi sen, että toinen asuu tosi kaukana, mutta kyllä kaukanakin asuvii ystävii nään edelleen ja kiitos whatsapin keksijälle, joka helpotti elämää huomattavasti xD

Mä tiiän ainaki yhen ihmisen, joka oikeesti olis mun kans siel putkas miettimäs, mitenkäs tänne päädyttiin ;D Mahdollisesti yks toinen olis siel kalterien takana nauramas mulle:D Mut ihmisii on niin valtavasti erilaisii, että ystävyyssuhteet muokkautuu koko elämän ajan, aina jostain tulee se uus mahollisesti viel paremmaksi muuttuva ystävä :)

~Johanna~

Viimesiä viedään

Niin ne vain lomapäivät hupenee käsiin ja pian onkin aika palata arkeen. Kesä ei välttämättä antanut tänä vuonna parastaan, mutta silti se hurahti yhtä nopeasti kuin ennekin. Missään vaiheessa ei iskenyt tekemisen puute oli töitä, ihania kesäiltoja ja lyhyitä, mutta sitäkin muisttettavampia reissuja. En päässyt käymään missään oulua kauempana ja vietinkin lähes koko kesän Hailuodossa, mutta jälkeen päin ajateltuna vietin yhen elämäni ihanimmista kesistä.

Parasta kesässä oli kaverit ja meidän kaikki hullut jutut mitä me tehtiin. Vietin ikimuistoisen viikon hoitaen huskyja ja monta ihanaa iltaa kaverien kanssa tehden mitä mieleen juolahti. Ei kesään tarvi kuulua ulkomaan matkoja, festareita tms, jotta siitä tulisi hyvä kesä. Tietty ne on mukavia lisähöysteitä ja ehdottomasti tervetulleita, mutta kylä kesän pärjää ilmankin.

Mä en enää edes muista kaikkea mitä kesän aikana tuli sekoiltua, mutta silti täst kesäst jäi hyvä maku suuhun, vaikka välillä olinkin hieman turhautunut. Pääsi pelaamaan futista, tekemään ihan ihme reissuja keskellä yötä scootterilla ja koluamaan monet ja taas niin monet ojat parhaan kaverin kaa vähän vettä vahvempaa ottaneena. Me ei toki maattu keskellä autotietä, juostu pitkin peltoja ja metsiä tai nolattu itseämme ;)

Parasta kesässä oli myös se, että pääsi viettämään enemmän aikaa mun niinkin kaukana kuin vuokatis asustelevan kaverin kanssa :D  Meidän jutut, kuvailureissut, syvälliset keskel yötä ja kaikki muu mitä tehtiin oli aivan parasta. En ois kestäny koko kesää Hailuodossa ilman tota :DD

Kesästä tekee kesän just se, että ei tarvii ajatella koulua ja voi antaa kerranki vaan mennä. Keskel yötä voi lähtä johonki ilman aineita siit et kotiin pitää tulla sillon ja sillon ja voi tuntee olevansa vapaa tekemään melkeen mitä haluu ilman takaraivos olevaa ajatusta läksyistä.

Mä nautin tästä kesästä enkä kadu etten päässy qstockkiin tai käyny hienol ulkomaanreissul, koska joskus kesä voi olla ihan vaan siit kesästä nauttimista(Nii no niist muutamasta kesäpäivästä nauttimista xD).

Tiiän, että mulla tulee ikävä mun höpötyskaverii mut kyl me nähää ei se kuitenkaa iha ulkomaille asti oo lähteny :DD

Keskiviikkona pitäs jaksaa reippaasti lähtä kouluun, ei oo viel sellane fiilis yhtää et nyt se koulu oikeesti jatkuu :O

Viettäkää mukavat viimeset lomapäivät! :))

Nobody can start a new beginning, but anyone can start today and make a new ending.

"Läski,läski,läski!" tätä mä sain kuunnella koko ala-aste ajan ja toisinaan vielä yläasteellakin. Jotkut eivät ymmärrä kuinka paljon se yksi sana voi satuttaa ja miten se voi nakertaa pala palalta ihmisen itsetuntoa. Mä voin olla ylpee ja sanoo, että mä oon vahva, koska kestin sen romahtamatta koskaan, en sairastunut syömishäiriöön, en masentunut annoin haukkujen mennä vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kaikille ei käy niin ja mun mielestä ihmisten pitäis aina harkita kaks kertaa ennen ku avaa turpansa.

Jotain noi haukut kuitenkin muutti minussa. Musta tuli epävarma, mä aloin uskomaan noihin sanoihin. Kroppa muuttuu tosi paljon murrosiässä ja multakin ne ylimääräset lähti niiden muutosten myötä, mutta ei se epävarmuus kadonnu mihinkään. Nykyään mä kamppailen joka päivä tän asian kanssa. Mulle siit jäi psyykkinen haava ja en tiiä paraneeko se enää ikinä. Kaikki nuoret on epävarmoja vartalostaan, mutta mulla tää korostuu äärimmilleen joka päivä. Mä en voi kävellä peilin ohi nostamatta paitaa, katsomatta mun mahaa. Ja mä vihaan sitä kaikkea mitä mä sieltä peilistä näen.

Kesävaatteet on usein paljastavia ja nykyään myydään paljon vaatteita joilla on tarkoitus paljastaa maha. Mun osalta ne vaatteet jää usein sinne kauppaan. Multa löytyy tasan kaks napapaitaa ja ku mä laitan sellasen päälle mä tarviin paljon rohekutta, että pystyn lähtemään se päällä julkisille paikoille.

Syömiseen mulla on viha-rakkaussuhde. Nykyään mä kyl pyrin syömään vähintään sen 4 kertaa päivässä, mutta joskus tekis mieli jättää vaan väliin. Mua on hankala ymmärtää mä tiedän sen varsinki kaverit on monesti sillee ettei ne ees jaksa enää kuunnella mua. Mä en voi sille mitään, että mä en oo ikinä rakastanu mun kroppaa, enkä mä todennäkösesti tuu ikinä sitä rakastamaan..Siinä on aina jotain korjattavaa. Puntarin oon lähes kokonaan kieltäny iteltäni, siit ei seuraa mitään hyvää...

Mun mielestä ihmisii joista näkee, että niil on ongelmii niiden kropan kaa pitäis yrittää ymmärtää. Se ei auta mitään, että asiasta suututaan tai se sivuutetaan paremminki vois kysyy miksi sä teet noin ja yrittää auttaa asiassa. Ei oo mitenkään tervettä tarkkailla koko ajan itteensä ja etää ihan överiksi sitä, että on läski, mutta uskon ettei kukaan tee sitä tahallaan. Sen voi luokitella yhenlaiseksi psyykkiseksi sairaudeksi.

Mä oon näiden parin vuoden aikana oppinu elämään normaalisti tän asan kanssa, aina välillä se nostaa päätään ja se kuuluu mun jokapäiväiseen elämään, mutta silti mä osaan välillä sivuuttaa sen, aina se ei vain onnistu ja sillon en kaipaa niity haukkuja siit miks teen niin. Minkä kiusattu ihminen voi sille, että joku idiootti päätti joskus alottaa elämäs helvetin, joka vaikuttaa suhun viel kymmenen vuodenkin päästä?

Vähä tämmöstä erilaista postausta näin välillä :) Yllätyin ite miten paljon oikeesti tää asia muhun vaikuttaa ku kirjotin tätä. En oo varmaan ikinä aatellu tätä asiaa pohjamutii myöten. Ens kerral ehkä jotain asupostausta :) Ideoitaki saa heitellä ne on enemmän ku tervetulleita! :D

"Jaksaa, jaksaa"

Kesä saa liikkumaan, on paljon mukavampaa lähteä lenkille lämpimällä ilmalla kuin talvipakkasella. Mä saan kesästä virtaa, motivaatio kohoo ihan silmis. Lenkki ei oo enää pelkkä lenkki, se vedetään täysillä loppuun asti, luovuttamatta missään vaiheessa.

Kesän ajaksi oon vaihtanu mun saliohjelman nelijakoiseen. Mulla on selkä,rinta-vatsa,jalka ja käsipäivät. Salin lisäksi käyn lähes joka päivä lenkillä ja yritän syödä säännöllisesti ja katsoa vähän mitä syön. 

Kesän aikana treenauksesta on tullut jo niin tapa, että lähden automaatisesti lenkille, salille tai muualle treenaamaan :D 

Mä oon samalla myös tosi laiska treenaaja. Saliohjelmien vaihto on mulle ihan liian työlästä, en vaan jaksa uhrata ajatustakaan koko asialle. Välillä tuntuu tosi tylsältä tehdä aina samoja juttuja käsipäivinä jne... Yritän mä välillä löytää intoa muutoksiinki mut ajattelu näis asiois ei oo mun juttu :D Kaveri on nyt pari kertaa vetäny mulle jalkapäivän ja oon nauttinu ihan täysillä ku ei tarvii miettii päätä puhki siitä mitä tekee seuraavaksi. Muutenki ku on saanu vähä huomautuksii ja korjauksii liikkeissä niin paljo paremmal fiiliksel tekee :)) Mä tykkään siit ku joku rääkkää mut salilla ihan kunnolla, mitä rankempi treeni sen parempi ja saa kyl tuntua seuraavana päivänäki :DD 

Joskus on myös tosi ihana ottaa ihan rauhallisesti, käyä vaan lyhyel lenkil tai pyhittää koko päivä pelkälle sohvalla makaamiselle ja suklaan syönnille ;) Mä pidän yleensä ns lepopäivän kerran viikos, joskus käyn lenkillä, mutta joskus en tee kirjaimellisesti mitään. Seuraavana päivänä on niin ihana lähtä taas vetää kunnon treenii ku energiaaki on paljo enemmän :)

Vietetään mahtava loppukesä, vaikka säiden puolesta ei tätä edes kesäksi vois kutsuakkaan ;)

Kuvat by: Henttu 

Suuntana tulevaisuus

Muistan, kun noin vuosi sitten meille laulettiin koulun päätösjuhlassa se laulu, mitä me oltiin laulettu muille viimeiset yhdeksän vuotta. Peruskoulu oli päättynyt, vapaus alkoi. Vai alkoiko sittenkään....

Syksyllä alkoi lukio, koulu jonka moni keskeyttää jo ensimmäisen vuoden aikana. Minä en kuulu niihin, mä selvisin ekasta vuodesta ja nyt ei vaan voi enää luovuttaa! Ensi vuosi tulee olemaan rankka ja stressaava, mutta ei sitä valkolakkia ilmaiseksi anneta. Se vaatii 75 kurssia, 13 koeviikkoa, ja kolmen vuoden jatkuvan opiskelun.

 Muut on viettäny rentoja viikkoja kouluissaan, me ollaan stressattu kokeita, nakeltu kirjoja pitkin seiniä ja otettu aina se kirja uudestaan käteen hyvien numeroiden kiilto silmissä. Lukiota ei mennä läpi hälläväliasenteella. Sitä hyvää numeroa ei vaan saa jos sitä ei oo oikeesti ansainnu. Pitää olla helvetillinen nero jos aikoo selvitä lukiosta lukematta. Peruskoulussa sen kympin sai muutaman sivun lukemisella. Lukiossa pitää lukea koko kirja, miettiä oikeesti niitä asioita, soveltaa niitä ja opiskella laajasti. Ei riitä, että opiskelee ulkoa jonku kappaleen, pitää hallita laajat kokonaisuudet ja se tulee opittua ensimmäisen vuoden aikana kantapään kautta.

Katoin eilen mun päättötodistusta, ysin keskiarvolla oli hyvä lähtä hakeen jatko-opiskelupaikkaa. Kerranki sai valita ja mä valitsin kastellin. Loppuen lopuksi en kadu mun päätöstä, vaikka välillä meneekin hermot meidän koulun säätämisiin. Meidän koulus on liikaa oppilaita siihen nähden kuinka paljon kursseilla on tilaa. Kursseista tapellaan, vanhemmat on ihmeissään ku siel koneen ääressä ollaan just sillon ku kurssitajotin avataan ei viittä tai kymmentä minuuttia myöhässä.

Lukios vaaditaan pitkää pinnaa ja suurta stressinsieto kykyä ja multa nyt ei löydy juuri kumpaakaan. Silti jotenki mä selviin ja ainaki asennetta multa löytyy jos ei muuta. Tiiän et tuun itkeen viel monesti turhautumisesta, heittämään muutamanki kirjan viel seinään ja valittamaan siit kuin huonosti mul menee. Silti tulevaisuutta ajatellen se kaikki on vaan kestettävä jos oikeesti haluun elää sitä elämää mistä haaveilen.

Kesäloma tulee ainaki mulle tosiaanki tarpeeseen, koska oon ihan täynä lukiota. Koko viikon oon vaan stressannu ja nyt vihdoin mä saan ottaa rennosti, mun ei tarvi koko ajan ajatella onko läksyt tehty ja mitä kokeita on viel jälellä. Mä olen vapaa, koulun hirttoköysi löystyy ja saan kahenkuukauen vapauden :3

Millainen minä olen ihmisenä?

On hankalaa rueta itse ajattelemaan, millainen on. Enhän mä loppuen lopuksi kuitenkaan tiedä, mitä näytän ulkomaailmalle itsestäni. Pidän itseäni aika avoimena ihmisenä ja kavereille pystyn kertomaan melkeinpä kaikesta. Toisaalta olen myös ujo uusien ihmisten seurassa.

Joskus puhun taukoamatta, toisinaan olen hiljaa ja ajattelen oman pääni sisällä. Olen melkein aina valmis kaikkeen ja en yleensä ole se, joka jää kotiin, kun muut lähtee bilettämään :D Pidän itseäni myös luotettavana ja osittain määrätietoisenakin, tiedän mitä haluan ;)

 Otan helposti itseeni, ja saatan suuttua hyvinkin verisesti. Joskus takerrun tosi pieniin asioihin ja saan aikaan suuren riidan. Tästä piirteestä en pidä itsessäni. Liiallinen tempperamentti on pahasta ;D

Menen usein sieltä mistä aita on matalin, toki otan vastaan myös haasteita ja varsinkin koulumenestys on minulle tärkeää. Nykyään pienestäkin asiasta saa helposti ylimielisen leiman ja pakko sanoa, että joskus tulee oltua itsekkin enemmän tai vähemmän ylimielinen. En ole kaveriporukasta se, joka ryntää auttamaan kaikkia ja säälii ihmisiä.

Halusin saada myös kavereiltani hieman apuja tämän postauksen tekemiseen ja pyysin heitä kertomaan millainen minä olen :D Sain aika värikkäitä vastauksia :

"Oot jännä, hyvää seuraa ja kännissä ihan sekopää".

"Oot hidas ja sulla on aika yksinkertainen huumorintaju".

"Hyvä koulussa, kaksimielinen ja ihastut vääriin miehiin".

"Asiallinen ihminen  ja hyvä ystävä".

Tuossa nyt jotain millanen mä oon mun kavereiden mielestä.Allekirjotan kyl jotku kohdat itsekkin, mutta on tuol pari asiaa joista olen erimieltä >:)

Tässä oli nyt lyhyesti, kuka täällä blogin takana oikeen on :D

Summer is coming!

Kesä tulee, ilmat lämpenee, aurinko paistaa ja vaatteet vähenee! :D Kohta se "vapaus" taas koittaa ja koulujen ovet sulkeutuu, avautuen uudelleen vasta ensi syksynä. Siihen on enää n. kaksi kuukautta ja sitten on mullakin lukion eka vuosi purkissa! :)

Ootan kesää tosi paljon, koska se on parasta aikaa olla kavereiden kanssa! :) Kesällä on niin paljon enemmän tekemistä kuin talvella. Voi olla ulkona vaikka koko päivän ja nauttia lämmöstä. Ei tarvii miettiä kuinka paljon pitää laittaa vaatetta päälle vaan yleensä pelkät sortsit ja t-paita riittää. On ihanan kevyt olo ja lenkillekkin voi lähteä vaikka pelkissä urheiluliiveissä ja sortseissa. 


Mä odotan kesältä huippu ilmoja, kesätöitä ja hauskanpitoa! Oon tehny listan, mitä haluan kesän aikana tehdä ja se tulee tässä:

Haluan uida meressä, ruskettua, tehdä kesätöitä ja tienata rahaa, käydä Tukholman reissulla, käydä yökävelyillä, pelata jalkapalloo, päästä ratsastamaan, tehä jotain pähkähullua, käydä kaupassa ilman kenkiä(parhaat tajuu ;D), viettää aikaa kavereiden kanssa, lähtä käymään jossain päin suomee kavereiden kaa, elää hetkes, viettää mahtava loma ja juoda ;)


Listaan kuuluis myös hankkia poikaystävä, mutta se on vhän turhan kaukaa haettua, koska oon melkeen koko loman Hailuodossa ja täältä nyt ei sellasta saa xD

Tuntuu, että vastahan sitä pääsi ysiltä ja meni lukioon, mutta nyt se kesä jo kohta taas tulee ja elämä helpottuu hetkeksi, kun ei tarvii koulua ajatella, Kesälomalla harvemmin tulee tylsää ja varsinki nyt ku oikeen ootan sitä tuntuu et se tulee kuitenkin hurjan nopeeta. Vika jakso alkaa ja viimenen rutistus ennen ansaittua lomaa :3

Näkyillään taas tässä joskus :) Hyvää kevättä! :D